Tiesittekö, että koruntekijäkin voi villiintyä musiikkiliikkeessä vaikkei osaa soittaa yhtäkään instrumenttia edes auttavasti? Jos ette tienneet, niin tämä olkoon varoitus.
Jostain pälkähti nimittäin päähäni ajatus tehdä muusikkoveljelleni syntymäpäivälahjaksi kaulakoru, johon riipukseksi tulisi plektra. Ja niin minä tulin menneeksi sinne musiikkiliikkeeseen. Ja siellä niitä oli - kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä. Eikä siinä vielä kaikki. Niitä sai myös kuvilla koristeltuna: Betty Boop ja Marilyn Monroe sieltä tarttuivat matkaan ja odottavat nyt jatkotoimenpiteitä työhuoneessa.
Sain sentään hankittua pari plektraa alkuperäiseen tarkoitukseenkin. Isäni suosiollisesti porasi jokaiseen plektraan pienen reiän osoittamaani kohtaan. Mustaan Fire Stone-plektraan yhdistin hopeoidun lehtiriipuksen ja kiinnitin ne avolenkeillä paksuun pyöreään nahkanauhaan. Korussa on papukaijalukko.
Ja kun tuota materiaalia nyt tuli hankittua niin päätin tehdä kerralla kaksi korua. Toista plektraa pyörittelinkin ajatuksissani vähän pidempään. Teräksen värinen, mustan logon koristama plektra kävi kyllä sinällään korusta, mutta jotain jujua se vielä tuntui kaipaavan. Kävin sitten ostamassa ohutta pyöreää nahkanauhaa, josta punoin nyörin. Samalla ostin tyyliin sopivan riipuspidikkeen johon kiinnitin plektran. Kiinnitin nyörinpäät koruliimalla ja laitoin salpalukon.
Tietooni on saatettu että korut ovat päässeet jo kaulaan, mutta käyvät kuulemma myös yhtä hyvin ranteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)